Ken muokkaa maata, se kunnon mies,
maa touon hänelle tuottaa:
jos halla vieraana käy ken ties,
hän silti luojaansa luottaa,
ja aikaa toivoen parempaa
hän maataan raataa ja rakentaa
ja uutta kasvua uottaa.
Hän perkaa pelloksi korpimaan
ja kannot kauaksi kantaa:
hän kivet vääntävi voimallaan
ja raataa rahkojen rantaa.
Hän kuokkii, kylvää ja lapioi.
ja täynnä toivoa lauluns soi:
Kyll Luoja kasvunkin antaa!
Niin paljon korpia Suomess on,
niin paljon suuria soita!
Ne työhön kutsuu ja taistohon,
ei pelkää ne perkaajoita.
Käy niihin käsiksi, Suomen mies,
ja pidä pyhänä kotilies,
maas viljelyksille viota.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti